keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Esikoinen täyttää 7-vuotta

Meidän esikoinen on huomenna jo 7-vuotias. Hänet on ilmoitettu kouluunkin jo tammikuun puolella. Lisäksi hänellä on oma puhelin, hän osaa lukea ja kirjoittaakin jo. Ihan hurjaa ajatella että meidän ensimmäinen vauva on muka jo seitsemän.
Tänä vuonna järjestettiin toista kertaa kaverisynttärit päikkykavereille ja ne oli viime viikonloppuna. Paikalle kutsuttiin jopa 12 kaveria, mutta heistä vain puolet saapui paikalle, mikä oli äidille aika helpotus.. Me mentiin kaverijuhlat ihan rennolla meiningillä, ei järjestetty mitään ohjelmaa ja tarjollekin laitettiin vaan karkkia, sipsiä ja keksejä, viime kerrasta opin että ei ne lapset mitään syö. Viimeksi koko porukalle tärkeintä oli leikki ja kotiin saatu lahjapussi ja niin oli tälläkin kerralla.
Tobias ei meinannut millään keksiä teemaa juhliinsa, mutta ehkä tuo Heureka vierailu hieman auttoi ja teemaksi valikoitui dinot. Joten ostin erilaisia dinosaurusjuttuja juhliin, lautasia, mukeja ja servettejä.

Nyt viikonloppuna on sitten sukulaisille järjestettävät juhlat ja niihin tottakai panostetaan täytekakulla ja muilla makeilla ja suolaisilla herkuilla. Varmaan mennään samalla kaavalla tarjoiluissa kun on ennenkin menty, eli voileipäkakkua, karjalanpiirakoita ja parsakaalipiirakkaa. Makeina sitten täytekakkua ja karkkeja, ehkä keksejä ja jotain muuta makeaa leipomusta.
Sellaisia suunnitelmia meidän esikoisen juhliin. Minkä ikäisiä esikoisia teiltä löytyy ?

Tiia

torstai 6. helmikuuta 2020

Pippuriset kirjat

Kaupallinen yhteistyö Perhekupla ja Pippurinen kustannus

Saatiin testiin Pippurinen kustannukselta heidän ensimmäinen kirjansa Pippa Pippuri ja keltainen mekko. Pippurinen kustannus on pieni lasten kirjoihin keskittynyt kustantamo. He haluavat tuoda arkeen hieman pippuria, mielikuvitusta ja taikaa sekä haluavat tarjota satumaisia luku- ja kuuntelukokemuksia lapsille. Pippurinen kustannus siis julkaisee Pippa Pippuri-sarjaa, johon kuuluu kirjoja ja äänikirjoja.
Saatiin konkreettisen kirjan lisäksi kuunneltavaksi heidän yksi äänikirjansa Pippa Pippuri ja keskeneräinen leijona. Meidän tytöt tykkäsi molemmista saduista oikein paljon, ja isompi ainakin tajusi, että taitaa itsekin olla välillä hieman pippurinen. Äänikirjassa oli ainoastaan se huono puoli, kun tytöt odotti kuvia tai sivujen kääntelyä ja niitä ei ollutkaan. Tämä oli siis ensimmäinen äänikirja minkä tytöt ikinä kuunteli, siksi heillä oli hieman ennakkoluuloja.
Pippa Pippuri-sarja kertoo pippurisesta pienestä tytöstä, joka kiukustuu helposti, jos asiat ei mene niinkuin hän haluaa. Kun hän kiukustuu, hän polkaisee jalkaa ja huutaa: Pippuri minut valtaa, nyt tarvitaan taikaa! Silloin polkaisu pysäyttää kaiken ja kun kukaan ei huomaa, hän polkee jalkaa uudestaan ja matkustaa omaan keltaiseen satumaahan. Satumaassa Pippa saa tehdä mitä haluaa eikä kukaan määrää häntä. Lisää Pippa Pippurista löydät täältä.
Kaikki Pippurinen kustannuksen tuotteet löydät täältä ja heidän sivuiltaan löytyy myös kivoja värityskuvia. Suosittelen näitä kaikkia Pippa Pippuri-kirjoja noin 3-6 vuotiaille tytöille etenkin, koska meidän poika ei ainakaan näistä niin innostunut vaikka nämä kirjat on kyllä niin ihanasti kuvitettu, että kyllä kuvat ainakin kaikkia kiinnostaa.
Oli todella kiva päästä tutustumaan ihan uuteen kirjasarjaan ja pieneen, yhden äidin pyörittämään kustantamoon. Näistä kirjoista tuli meidän tyttöjen suosikkeja heti ja aiotaan kyllä ostaa heidän uusi maaliskuussa ilmestyvä kirja Pippa Pippuri ja leikkikaveri.

Luetaanko teillä usein kirjoja? Entäs oliko Pippa Pippuri ennestään teille tuttu?

Kiitos yhteistyöstä
Perhekupla
Perhekupla Facebookissa
Pippurinen kustannus
Pippurinen kustannus Facebookissa

Tiia

tiistai 4. helmikuuta 2020

Lapsi ei saa päiväkodissa tarpeeksi ruokaa

Niinkuin otsikko sen kertoo, meidän keskimmäiselle ei siis anneta enää päiväkodissa ruokaa niin paljon kun tyttö haluaisi syödä. Hänen ryhmän aikuiset on sitä mieltä, että Liljah syö liikaa ja että hänen syömistä pitää rajoittaa.
Ymmärtäisin tämän jollain tasolla, jos Liljah olisi lihava, tai söisi oikeasti niin paljon, että alkaisi epäilyttää, ettei kotona anneta ruokaa. Vaikka ei lihavuuskaan ehkä päiväkodin tädeille kuuluisi, kai. Mutta kun asia ei näin ole, selitys oli vain se, että hän syö liikaa. Ja päiväkodissa kyllä tunnetaan meidän perhe jo pitkältä ajalta, joten epäilyä ruuan saamisesta ei luulisi olevan.

Nyt siis tytölle annetaan vain kaksi annosta ruokaa ja enempää ei saa, ei edes leipää ylimääräisenä, vaikka kuinka jäisi nälkä.
Meillä ei ole ikinä päikyssä ollut tällaisia ongelmia, eikä mitään muitakaan ongelmia. Ollaan aina oltu todella tyytyväisiä päiväkodin toimintaan. Mutta tämä on mielestäni jo todella törkeää toimintaa, kyllä mielestäni lapsi saa syödä jos päiväkodissa ruokaa vain tarpeeksi on. Ymmärrän että kun on kalapuikkoja tms niin on jokin määrä mitä enempää ei ruokaa saa, mutta eikös silloinkin perunaa, salaattia ja leipää pitäisi saada, jos muut lapset ovat jo syöneet ja loppu olisi menossa roskiin, eikö se olisi järkevämpää antaa lapselle kenellä on nälkä..? 

Onko muilla päiväkodeista tällaisia kokemuksia...? Menin itse niin hämilleni koko asiasta, etten oikein osannut sanoa hoitajille mitään. Mitä tällaisessa tilanteessa edes voi sanoa tai mitä pitäisi tehdä..? Olen nyt vaan sanonut tytölle, että vaatii ruokaa niin kauan että sitä annetaan.

Tiia

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Heurekan dinosaurukset

Meidän on pitänyt jo pieni ikuisuus käydä katsomassa Heurekan dinonäyttely ja nyt vihdoin hieman ennen näyttelyn loppumista päästiin paikanpäälle. Näyttely on siis avoinna 15.3 asti, joten vielä on aikaa käydä. Oli meillä toinenkin asia siihen Heurekan naapuriin, nimittäin miehen autokauppa, joten kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ollaan miehen kanssa molemmat joskus lapsina käyty jossain Heurekan dinojutussa, mutta siitä ei paljoa muistikuvia ole kummallakaan. Lisäksi käytiin isompien kanssa Heurekassa ekaa kertaa pari vuotta sitten, mutta silloin oli joku muu näyttely.
Nyt kuitenkin dinoihin, joista meidän isommat jaksoi puhua pienen ikuisuuden ennen paikan päällä käymistä ja nyt vielä sen jälkeenkin. Meidän odotukset aika lailla ylittyi, koska ääniin, valoihin ja liikkeeseen oli panostettu todella paljon. Tietysti alue on pieni, mikä oli tiedossa jo etukäteen, mutta oli siellä silti hurjasti erilaisia dinoja. Äänin ja valoin oli saatu vielä enemmän tunnelmaa näyttelyyn, ja tykättiin kyllä todella paljon, oli hyvä kokonaisuus. Lapset oli ihan innoissaan ja kukaan ei pelännyt, Viviankin katseli mielenkiinnolla ympäriinsä.
Dinojen jälkeen käytiinkin aivoalue läpi ja sekin oli ihan mahtava. Tobias ja Liljah kävi isin kanssa melkein kaikki pisteet läpi ja me Vivianin kanssa lähinnä seurattiin sivusta. Pääsi Vivi vähän kävelemäänkin kun oli hiljaisempaa, mutta aika nopeasti paikka täyttyi ihmisistä, joten Vivian joutui rattaiden vangiksi.
Lapset ajoi parilla autolla, leikki jollain korjausrobotilla ja veti tietysti ihmisen suolistoa, se oli hupaisaa heistä... Tietysti katsottiin kaikki näyttelyt läpi. Lopuksi teetettiin vielä koko perheestä kolikot, todella kiva muisto kyllä saatiin niistä.
Tobiaksen ikäiselle paikalla oli jo vaikka mitä, pienemmille ei niinkään, mutta kyllä silti kaksi tuntia viihdyttiin. Rottakoripalloakin nähtiin näytöltä hetki ja se oli lapsista myös kiva juttu. Dinosaurukset ja aivo-osio oli kyllä ihan parasta ja niiden näkemisestä ja kokemisesta maksoi ihan mielellään tuon aika kovan hinnan (22€/aikuinen ja 15€/yli 6v). Mutta ei ehkä viiden vuoden päästä enää niin kiva kohde, meidän perheeltä nimittäin maksaisi 89€.

Oletteko käyneet Heurekassa, ehkä jopa dinosauruksia katsomassa..?

Tiia
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...