perjantai 23. maaliskuuta 2018

Alkuraskaus

Vuorossa olisi pitkä postaus alkuraskaudesta ja siitä, miten päädyttiin aika yllättäen antaa vauvan tulla.

Joululomalla saatiin miehen kanssa päähänpisto, tai oikeastaan mies sai. Nimittäin päätettiin, että kolmas lapsi saa tulla jos on tullakseen. Aluksi meillä oli puhe vasta joskus vuoden päästä miettiä kolmatta lasta, mutta näin nyt vaan kävi. Mies halusi syysvauvan ja joulukuun aikaanhan sellaisen saattaisi saada...
Kaiken lisäksi meillä tärppäsi heti, mikä on tietysti iloinen asia, mutta samalla meitä kyllä kauhistuttikin. Uskon että pärjätään kolmen lapsen kanssa hyvin, mutta järkyttävästä raskauspahoinvoinnista en ollut niin varma. Tämä raskaus oli siis suunniteltu, mutta pikainen yllätys.
Tammikuun alkupuolella olisi menkkojen pitänyt saapua, mutta eihän niitä kuulunut. Hoin miehelle, että en tee testiä, koska sitten se kamala pahoinvointi alkaa heti. Ostin kyllä testin valmiiksi, mutta en tehnyt sitä vasta kun kaksi viikkoa menkkojen odotetun alkamispäivän jälkeen.

Lisäksi hääräsin keittiössä muutaman päivän kun tein Tobiaksen synttäritarjottavat pakkaseen, koska oletin että oikean päivän tienoilla en pystyisi tekemään mitään.
Raskausviikot 5 ja 6 meni ihan normaalisti ilman mitään oireita, mutta heti kun alkoi 7.viikko niin alkoi pahoinvointi. Pahoinvoinnin lisäksi alavatsalla tuntui viiltävää kipua aina kun yski, aivasti, niisti tms. Lisäksi kaikki hajut ällötti, vessassa piti ravata jatkuvasti ja alavatsa oli herkkä.

Pahoinvointi alkoi siis viikoilla 6+1, ehkä aluksi vatsatautina koska Liljah oli samaan aikaan kipeä. Tällä kertaa pahoinvointi oli lievempää kuin aiempina kertoina, jolloin laihduin reilusti, en pystynyt syömään kahteen kuukauteen ja oksentelin noin 30krt päivässä. Nyt aamut ja aamupäivät oli pahimpia, en pystynyt syömään ja oksensin jopa veden. Mutta sitten iltapäivällä pystyin jo jotain todella pientä syömään enkä oksentanut.

Tilanne kuitenkin paheni jo viikon jälkeen ja silloin alkoi täydellinen syömättömyys. Join vissyä, mehuja, mehukeittoa ja vettä, mutta nekin kaikki tuli aika nopeasti ylös. Hieman oli haasteita selvitä tavallisesta arjesta, kuskata lapsia päiväkotiin, käydä töissä ja ihan vaan pysyä hengissä. Onneksi mies teki kaikki kotityöt ja hoiti lapset aina työpäivän jälkeen.
Käännekohta tapahtui 27.2, viikolla 10+5 kun viiden aikaan iltapäivällä alkoi aivan järkyttävä alaselkä ja -vatsakipu. Kipu oli todella voimakas, eikä helpottanut millään. Pyysin miestä soittamaan ambulanssin siinä kahdeksan aikaan illalla, kun en vaan enää pärjännyt. Kerroinkin ensihoitajille, että kipu oli paljon pahempi kun synnytyskipu. Niinpä sitten päädyin ambulanssin kyydissä sairaalan päivystykseen.

Päivystyksessä otettiin verikokeita, annettiin lääkkeitä ja nesteitä suoneen. Aika pian myös gynekologi tuli paikalle ja pääsin ultrattavaksi. Vauva oli kuitenkin kunnossa ja kivut ei johtuneet onneksi keskenmenosta tai kohdun ulkoisesta raskaudesta niin kuin pelkäsin. Pari tuntia meni päivystyksen puolella ja sitten sain siirtyä naistentautien osastolle.

Osastolla olin ti-ke välisestä yöstä torstai iltaan saakka. Pystyin jo keskiviikkona syömään hieman lounasta ja sen jälkeen sainkin kaikki ateriat syötyä ja pidettyä sisällä. Osastolla minulla meni kokoajan tipassa nesteitä, b-vitamiinia, vatsansuojalääkettä ja pahoinvointilääkettä. Näillä oli ilmeisesti apua minulle, koska oloni parani niin hyvin.
Sellainen hirveä alkuraskaus minulla taas kerran. Ja nyt voin vihdoin huokaista ja sanoa, että ihanaa kun se on ohi. Vielä kaiken lisäksi viimeistä kertaa ikinä. Sovimme nimittäin mieheni kanssa, että tämä raskaus on viimeinen, päättyy se sitten mihin lopputulokseen tahansa. En enää ikinä aio rääkätä itseäni hyperemeesillä.

Tiia

5 kommenttia:

  1. Huh,ei kyllä mitenkään helpon kuuloinen alku sun raskaudessa! Toivottavasti saat nauttia nyt sitten keski-ja loppuraskaudesta😊 ihana tuo pandabody♡♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti :) Se on ostettu meidän esikoiselle 5 vuotta sitten ja tulee vielä kolmannellekin käyttöön :)

      Poista
  2. Huh, toivottavasti loppuodotus sujuu parempivointisena! Samaan tahtiin menee sulla raskaus kuin itselläni viime vuonna: alkuvuosi (etenkin helmikuu) oli mullakin pahinta pahoinvoinnin aikaa ja laskettu aika oli syyskuussa :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...