tiistai 30. lokakuuta 2018

Miten isosisarukset suhtautuu vauvaan ?

Nyt olisi vuorossa postaus siitä, miten isot on suhtautuneet vauvaan ja mitä he tykkäävät vauvasta. Kerroinkin jo yhdessä postauksessa siitä miten isoja valmisteltiin vauvan syntymään, sen löydät täältä.
Vauva on nyt tosiaan jo 6 viikon ikäinen ja kaikki on sujunut meillä hyvin. Aluksi Tobias ja Liljah olivat tietysti hieman hämillään tilanteesta, ainakin siitä, että äiti oli vauvan kanssa pari yötä sairaalassa. Tämä oli varsinkin Liljahille aika rankkaa, mutta onneksi hänelle kelpasi myös isi ja heillä oli  sujunut oikein hyvin.
Lapset kävi isin kanssa katsomassa vauvaa neljä kertaa kahden päivän aikana, aina aamulla ja illalla. He tulivat myös mukaan hakemaan vauvaa ja äitiä kotiin. Lisäksi he saivat vauvalta pienet lahjakassit, missä oli pari pientä lelua ja vihot piirtämistä varten. He myös ostivat isin kanssa vauvalle Ainu ensipupun ja toivat sen sairaalaan.
Kotona ensimmäiset pari viikkoa isi hoiti suurimmaksi osaksi isojen kaikki tarpeet ja itse keskityin vauvaan. Mutta aika nopeasti palattiin arkeen ja siihen, että isi on pitkät päivät töissä, jolloin minä hoidan kolmen lapsen kaikki tarpeet. Onneksi isommat jatkoivat päiväkodissa niin he saavat ikäistään seuraa ja virikkeitä ja itse pystyn keskittymään vauvaan ja töiden tekoon.
Tobias ja Liljah sopeutui hyvin uuteen tilanteeseen ja molemmat suhtautuu vauvaan tosi hyvin. Liljah on ainakin superäiti-ainesta ! Hän hoitaisi vauvaa ihan kokoajan ja hän on ensimmäisenä lohduttamassa, kun vauva itkee. Lisäksi häntä on alkanut kaikki nukkeleikit kiinnostaa entistä enemmän ja neiti vaihtaa vaippaa ja syöttää varmaan jo enemmän kun äiti :) Mitään isompaa mustasukkaisuutta ei olla huomattu. Kumpikaan ei ole pyytänyt viemään vauvaa pois tai ole satuttaneet vauvaa.

Tietysti isot on nyt enemmän isin lapsia, he roikkuvat isissä kokoajan ja isi kelpaa heidän mielestään paremmin kaikkeen. Tämähän on tietysti ihan ymmärrettävääkin ja salaa katson hymyssä suin sivusta kun isi leikkii Tobiaksen ja Liljahin kanssa, on ne vaan niin söpöjä.
Kaikki on mennyt siis yllättävän hyvin. Isot leikkii keskenään oikeastaan kokoajan, joten meidän vanhempien huomiota riittää hyvin vauvalle silloin. Lisäksi meidän lapset on muutenkin suht kilttejä ja tottelevaisia, eivätkä ole ainakaan vielä keksineet mitään tyhmää. Katsotaan millainen kolmikko näistä sitten tulee kun vauva on vähän isompi...

Miten muilla isommat sisarukset on suhtautuneet vauvaan ?

Tiia

perjantai 19. lokakuuta 2018

Vauva 1kk ja neuvola

Vauva on jo ilostuttanut meidän perhettä kuukauden, hurjaa kuinka aika kuluu. Kuukausi on ollut ihana, kiireinen ja välillä vähän kamalakin. Enimmäkseen kuitenkin todella ihana ja mieleenpainuva.
Tyttö on alkanut entistä enemmän seuraamaan ympärillä olevaa maailmaa ja pysyy hereillä pidempiä aikoja. Edelleen meillä osittaisimetetään ja se tuntuu hyvältä tavalta ruokkia vauvaa.
Meillä nukutaan yöt perhepedissä, koska vanhuus ja väsymys :) Saan itse paremmin unta vauvan vieressä ja vauvakin nukkuu siinä paremmin. Yöimetykset on superhelppoa hoitaa kun ollaan jo valmiiksi vierekkäin. Yhden alkuyön tyttö nukkui omassa sängyssä, mutta muuten ollaan oltu vierekkäin. Väsymys alkaa siis hieman painaa ja helpointa on kun ei tarvitse yöllä nousta nostamaan vauvaa. Ja onhan se tuhiseva vauva vaan ihana siinä vieressä. Katsotaan kauan mennään tällä tavalla, ainakin niin kauan kun se on kaikille ok.
Päivärytmiä meillä ei vielä ole, vauva nukkuu ja syö silloin kun haluaa. Välillä hän nukkuu päivällä tosi paljon, välillä taas ei ollenkaan. Vauva on otettu mukaan isompien lasten päivärytmiin, ja se on sujunut hyvin. Siinä hän kulkee mukana kun isompia kuskataan, ruokitaan yms.
Käytiin 1kk neuvolassakin keskiviikkona ja kaikki oli oikein mallillaan. Painoa ja pituutta oli tullut lisää sopivasti. Tällä hetkellä toinen oli 55,3cm pitkä ja painoi 4595g. Päänympärys oli 36,8cm. Hienosti kasvaa siis ja seuraava neuvola onkin sitten 6vko lääkärineuvola.
Vauva on tosiaan oikein ihana ja kolmen lapsen kanssa arki on sujunut hyvin. Ei olla vielä edes myöhästytty mistään ja kaikilla lapsilla on puhtaat vaatteet ja mahat täynnä ruokaa. Joten hyvin menee, vanhemmillakin, mitä nyt äitiä vähän väsyttää. Mutta vauvavuosi on niin lyhyt, että pakko siitä on nauttia vaikka väsymyksen kanssa.

Tiia

tiistai 16. lokakuuta 2018

Sisarusten valmistaminen vauvan syntymään

Miten Tobiasta ja Liljahia valmistettiin vauvan tuloon ? Nyt postausta siitä ja toisessa postauksessa sitten myöhemmin katsotaan, mikä meillä on tilanne nyt kun vauva on jo syntynyt.
Meillä kerrottiin lapsille heti ensimmäisen ultran jälkeen, että he saavat pikkusisaruksen. Näytettiin heille ultrakuvaa ja oltiin ostettu kaikille kolmelle lapselle yksi vaate, jolla yritettiin konkretisoida sitä, että vauva joskus tulee meille asumaan.

Tobiashan tietysti ymmärtää tällaiset jutut jo, mutta Liljah on vielä aika pieni. Hän kyllä ymmärsi, että äidin masussa on vauva ja ymmärtää edelleen että vauva tuli äidin massusta. Lisäksi hän tajusi, että vauvan vaatteet tulee vauvalle, hoitopöytä ja pinnasänky on vauvaa varten yms. Mutta hän ei varmaan kuitenkaan ymmärtänyt, että vauva tosiaan tulee meille asumaan ja kaiken lisäksi jää meidän kotiin.
Annoin lasten paijailla ja pussailla mahaa ja jutella vauvalle. Lisäksi molemmat oli kovin kiinnostuneita jakamaan lelujaan vauvan kanssa, tosin Liljah muutti mieltään aika usein. Välillä hän itki ja raivosi, että vauva ei varmasti saa koskea mihinkään hänen omaansa ja välillä taas oli ihan toinen ääni kellossa.
Lapsille ostettiin lahjat vauvalta, eli pienet pussukat, missä oli heille molemmille piirrustusvihot ja pari pientä lelua. He saivat nämä lahjat sairaalassa kun tulivat ensimmäistä kertaa katsomaan vauvaa.

Voikohan lapsia enempää vauvan tuloon edes valmistaa ? Tietysti kerrottiin, että kaikki rakastaa edelleen kaikkia ihan yhtä paljon ja vauvan tulon myötä rakastettavaa tulee vain lisää. Lisäksi yritettiin kertoa, että vauva tarvitsee paljon äitiä ja isiä aluksi, joten isommat joutuu hetken aikaa odottamaan omaa vuoroaan.
Meillä onneksi isommat jatkoi päiväkodissa, joten heidän perusarki ei ole oikeastaan muuttunut vauvan tulon myötä. Uskon, että se helpottaa sopeutumista paljon. Ja lisäksi oli kiva, että mies oli heti vauvan synnyttyä pari viikkoa kotona niin saatiin viettää perheaikaa.

Kuinka teillä on isosisaruksia valmistettu vauvan tuloon ?

Tiia

perjantai 12. lokakuuta 2018

Ensimmäiset neuvolakäynnit

Meillä oli vauvan ensimmäinen neuvolakäynti kun hän oli 6 päivän ikäinen. Onneksi olikin koska napatynkä oli juuri irronnut vauvan ollessa 5 päivän ikäinen ja se vuoteli aika paljon.
Neuvolatäti laittoi napaan sitä sinistä ainetta (en muista nimeä) ja antoi ohjeet miten hoitoa jatketaan. Nyt napa näyttääkin jo hyvältä. Lisäksi vauva punnittiin ja hänen paino oli laskenut sairaalasta kotiutumisesta vielä lisää. Onneksi meillä siis aloitettiin korvike, ei ollut neiti saanut tarpeeksi ruokaa. Hoitaja oli sitä mieltä, että ei tarvitse huolestua kun kuitenkin annamme lisämaitoa jos siltä tuntuu.
Joten samalla tavalla jatkettiin ja saatiin uusi aika neuvolaan punnitukseen kun vauva oli 12 päivän ikäinen. Tässä toisessa neuvolassa puhuttiin vauvan mahavaivoista ja niiden helpotuskeinoista. Tyttö oli meinaan todella kiukkuinen ja vääntelehti paljon. Onneksi tämä on jo vähän helpottanut ja meillä on suht tyytyväinen vauva.
Painokin katsottiin ja se oli noussut vain 50g viikossa, eli aika vähän. Neuvolatäti ei kuitenkaan ollut tästä huolissaan koska korviketta käytettiin jo. Lisäksi hän sanoi että luottaa kyllä, että kolmen lapsen äiti osaa myös sitä korviketta antaa jos vauva siltä näyttää. Joten uuteen punnitukseen ei tarvinnut mennä, vaan seuraava neuvolakäynti on sitten 1kk neuvola, joka onkin jo ensi viikolla. Hurjaa kuinka nopeasti aika menee.

Vauvan kuvat on otettu viikonloppuna kun häntä käytiin valokuvaamassa. Ollaan saatu kuvaajankin kuvat jo ja enköhän jaa niitä tännekin jossain vaiheessa. Nyt oikein ihanaa viikonloppua kaikille !

Tiia

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Imetyspettymys

Meidän kolmannen murusen imetys lähti paremmin käyntiin kun edellisten. Tosin hän pääsi rinnalle vasta yli tunti syntymän jälkeen, mutta tajusi heti mitä pitää tehdä ja oppi oikean imuotteen. 
Osastolla käytiin pari kertaa kurkkaamassa imuote ja se oli aina hyvä. Lisäksi vauva oli tissillä noin 3 tunnin välein eikä lisämaitoa tarvittu. Kotona neljän päivän ikäisenä alkoi neiti olemaan tosi kiukkuinen eikä tissi enää kelvannut, vaan sitä tarjotessa tuli huuto. Tottakai suurimmaksi osaksi rinta kelpasi, mutta kun toinen oli roikkunut puolen tunnin välein tissillä puolikkaan päivän niin alkoi tekemään jo hieman kipeää. Lisäksi vauvan huuto vain yltyi ja mikään ei auttanut. Tutti tai tissi ei kelvannut, heijaus, paijaus, syli tms. ei auttanut. Joten turvauduttiin pulloon ja neiti veteli korvikkeet innolla massuunsa.
Oli toisella sitten ilmeisesti vaan nälkä. Ja pakko kai se on uskoa, että ei se maito vaan riitä tälläkään kertaa, ei ole riittänyt ikinä ennenkään. (Tähän on pakko todeta, että vauvan paino on siis ollut laskussa vielä sairaalasta kotiuduttuakin ja 12 päivän iässä paino oli noussut vain 50g).

Tosin eihän tätä voi pettymykseksi sanoa, koska toivoinkin osittaisimetystä, mutta ehkä sitä kuitenkin samalla alitajuisesti toivoi että kolmas kerta toden sanoo.
Mutta kyllä meille tällä hetkellä pulloruokinta sopii paremmin. Pullosta vauva saa maidon nopeammin, joten minulla ei mene koko päivää imettäessä. On meinaan kolmessa lapsessa, töissä ja ihan vaan arjen pyörittämisessä tekemistä. Siihen jos vielä pitäisi lisätä imetykset, tiheät imut yms. niin aika hukassa olisin kyllä.
Tällä hetkellä meillä siis osittaisimetetään sen mitä imetyskivuilta pystytään ja korviketta menee ehkä 200ml päivässä. Määrät varmasti nousee ajan kanssa, mutta niinhän sen kuuluukin. Pääasia että koko perhe voi hyvin ja vauva kasvaa. Imetys on ihana ja tärkeä asia, mutta eiköhän tästäkin vauvasta kasva täydellinen murunen ilman täysimetystäkin.

Tiia

maanantai 1. lokakuuta 2018

Synnytyskertomus: Sairaalan ulkopuolella syntynyt

Vihdoin sain aikaiseksi viimeistellä ja julkaista tämän postauksen. Hieman on vauvan kanssa ja muutenkin pitänyt kiirettä. Mutta tässä se nyt tulee.

Oli tiistain ja keskiviikon välinen yö kun heräsin vessaan. Huomasin, että jotain vuotoa on tullut ja sanoin miehelle, että en tiedä onko lapsivettä, katsotaan aamulla. Sain oikein hyvin unta loppuyön ja 7 aikaan kun heräsin alkoi säännölliset supistukset välittömästi. 
Supistukset oli aika heikkoja ja niitä tuli suunnilleen 5-10 minuutin välein. Mies oli onneksi valmiina kotona sairaana, joten hän lähti mukaani 8 jälkeen viemään lapsia päiväkotiin. Siinä vaiheessa supistukset olivat jo aika kipeitä, mutta oletin että aikaa on vielä reilusti.
Ajettiin kotiin ja vähän yli 9 meni lapsivedet. Soitin heti synnytysosastolle ja saatiin lupa lähteä tulemaan paikalle. Lähdettiin aikalailla heti, mitä nyt otettiin kassit mukaan ja itse vaihdoin vaatteet. Tässä vaiheessa supistuksia tuli jo 2 minuutin välein ja ne oli todella kipeitä.
Matkalla mies ajoi 120-140 km/h, mutta noin puolessa välissä matkaa alkoi tuntumaan ponnistamisen tarve ja mieskin oli huomannut että kiire on. Pari minuuttia tämän jälkeen sanoin miehelle, että tämä vauva syntyy nyt.

Samalla hetkellä mies otti puhelimen ja soitti synnytysosastolle, josta käskettiin soittaa hätäkeskukseen. Hätäkeskuksesta neuvottiin pysäköimään ekalle sopivalle kohdalle, johon he sitten lähetti ambulanssin vastaan. Hätäkeskuksen linja oli kokoajan auki ja ihan pian mies pysäköi auton ja siitä meni alle minuutti kun ambulanssi saapui.
Itse olin tässä vaiheessa todella kipeä ja ponnistamisen tarve oli kokoajan päällä. Olin siis täysin omassa synnytyskuplassa. Sanoin ensihoitajille, että tämä vauva syntyy nyt heti, joten he leikkasivat housut pois jalastani. Ensihoitaja totesi, että päätä ei vielä näy ja melkein heti perään, että nyt näkyy. Ja niin meidän kolmas lapsi syntyi autoni etupenkille Motonetin parkkipaikalle.

Tämä kaikki tapahtui tosiaan erittäin nopeasti, koska noin klo 9.45 lähdettiin kotoota ja klo 10.17 vauva oli ulkona. Meiltä tosiaan on sairaalaan matkaa 54 km, joka ei ole edes hirveän pitkä matka. Tietty tiet on aika pitkälti pikkuteitä, mutta kuitenkin matka on kohtuullinen. Tällä meidän neidillä nyt vain sattui olemaan kova kiire.
Synnytyksestä jäi silti positiivinen fiilis ja olemme kyllä niin kiitollisia ensihoidolle. Ja onneksi he ehtivät paikalle, muuten olisi saattanut jäädä huonommat fiilikset synnytyksestä. Vaikka kivut oli kovat avautumisvaiheessa niin ponnistus oli aika helppo ja todella nopea. Mitään kivunlievitystähän minulla ei tietenkään ollut ja selvisin ihan hyvin, vaikka yleensä kipukynnykseni on matala.
Synnytyksen jälkeen minut autettiin vauvan kanssa ambulanssiin ja siitä suunnattiin sairaalaan synnytyssaliin. Sairaalassa sain vauvan rinnalle ja päästiin kunnolla tutustumaan neitiin. Vauva putsattiin ja mitattiin ja itse pääsin suihkuun.

Lapsivuodeosastolla oltiin se 2vuorokautta, että saatiin verikokeet otetuksi. Olisimme päässeet kotiin hetikin, mutta halusimme rauhoittua ja saada nuo testit otetuksi samalla kerralla.

Siinä lyhyesti meidän kolmannen murusen synnytyskertomus. Eipä siitä kyllä paljon kerrottavaa olekaan kun kaikki kävi niin nopeasti. Mutta pääasiahan on, että vauva saatiin turvallisesti maailmaan <3

Tiia
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...