perjantai 30. maaliskuuta 2018

Hyvää Pääsiäistä !

Meidän pääsiäinen alkoi suursiivouksella, pääsiäismunien etsinnällä ja herkuttelulla. Mies lähti juuri hakemaan pitsaa kun ei jakseta kokata itse mitään. Lapset sentään söi terveellisesti bolognesea :)
Huomenna on miehen syntymäpäivä, joten aamu alkaa herkkuaamupalalla ja kakulla. Lahjaa en tällä kertaa ostanut, katsotaan jos yllätän miehen jokin toinen päivä sitten...
Nyt me jatketaan rentoilua ja vietetään oikein ihana pääsiäinen kotona, ainoastaan sunnuntaina käydään isomummilla syömässä. Aurinkoisia pääsiäisen pyhiä kaikille !

Sain muuten lahjaksi Perhekuplan ylläpidosta tuon ihanan ByPinjan-imetyskorun juuri ennen pääsiäistä. Tuli itku näissä raskaushuuruissani, kun mukana oli niin ihana kirjekin. Suuri kiitos siis Perhekuplalle tästä muistamisesta ! Tuleva vauvamme on varmasti yhtä tyytyväinen kun äitikin :)

Puhekupla-valaisin saatu Coolstuff:ista

Tiia

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Alkuraskaus

Vuorossa olisi pitkä postaus alkuraskaudesta ja siitä, miten päädyttiin aika yllättäen antaa vauvan tulla.

Joululomalla saatiin miehen kanssa päähänpisto, tai oikeastaan mies sai. Nimittäin päätettiin, että kolmas lapsi saa tulla jos on tullakseen. Aluksi meillä oli puhe vasta joskus vuoden päästä miettiä kolmatta lasta, mutta näin nyt vaan kävi. Mies halusi syysvauvan ja joulukuun aikaanhan sellaisen saattaisi saada...
Kaiken lisäksi meillä tärppäsi heti, mikä on tietysti iloinen asia, mutta samalla meitä kyllä kauhistuttikin. Uskon että pärjätään kolmen lapsen kanssa hyvin, mutta järkyttävästä raskauspahoinvoinnista en ollut niin varma. Tämä raskaus oli siis suunniteltu, mutta pikainen yllätys.
Tammikuun alkupuolella olisi menkkojen pitänyt saapua, mutta eihän niitä kuulunut. Hoin miehelle, että en tee testiä, koska sitten se kamala pahoinvointi alkaa heti. Ostin kyllä testin valmiiksi, mutta en tehnyt sitä vasta kun kaksi viikkoa menkkojen odotetun alkamispäivän jälkeen.

Lisäksi hääräsin keittiössä muutaman päivän kun tein Tobiaksen synttäritarjottavat pakkaseen, koska oletin että oikean päivän tienoilla en pystyisi tekemään mitään.
Raskausviikot 5 ja 6 meni ihan normaalisti ilman mitään oireita, mutta heti kun alkoi 7.viikko niin alkoi pahoinvointi. Pahoinvoinnin lisäksi alavatsalla tuntui viiltävää kipua aina kun yski, aivasti, niisti tms. Lisäksi kaikki hajut ällötti, vessassa piti ravata jatkuvasti ja alavatsa oli herkkä.

Pahoinvointi alkoi siis viikoilla 6+1, ehkä aluksi vatsatautina koska Liljah oli samaan aikaan kipeä. Tällä kertaa pahoinvointi oli lievempää kuin aiempina kertoina, jolloin laihduin reilusti, en pystynyt syömään kahteen kuukauteen ja oksentelin noin 30krt päivässä. Nyt aamut ja aamupäivät oli pahimpia, en pystynyt syömään ja oksensin jopa veden. Mutta sitten iltapäivällä pystyin jo jotain todella pientä syömään enkä oksentanut.

Tilanne kuitenkin paheni jo viikon jälkeen ja silloin alkoi täydellinen syömättömyys. Join vissyä, mehuja, mehukeittoa ja vettä, mutta nekin kaikki tuli aika nopeasti ylös. Hieman oli haasteita selvitä tavallisesta arjesta, kuskata lapsia päiväkotiin, käydä töissä ja ihan vaan pysyä hengissä. Onneksi mies teki kaikki kotityöt ja hoiti lapset aina työpäivän jälkeen.
Käännekohta tapahtui 27.2, viikolla 10+5 kun viiden aikaan iltapäivällä alkoi aivan järkyttävä alaselkä ja -vatsakipu. Kipu oli todella voimakas, eikä helpottanut millään. Pyysin miestä soittamaan ambulanssin siinä kahdeksan aikaan illalla, kun en vaan enää pärjännyt. Kerroinkin ensihoitajille, että kipu oli paljon pahempi kun synnytyskipu. Niinpä sitten päädyin ambulanssin kyydissä sairaalan päivystykseen.

Päivystyksessä otettiin verikokeita, annettiin lääkkeitä ja nesteitä suoneen. Aika pian myös gynekologi tuli paikalle ja pääsin ultrattavaksi. Vauva oli kuitenkin kunnossa ja kivut ei johtuneet onneksi keskenmenosta tai kohdun ulkoisesta raskaudesta niin kuin pelkäsin. Pari tuntia meni päivystyksen puolella ja sitten sain siirtyä naistentautien osastolle.

Osastolla olin ti-ke välisestä yöstä torstai iltaan saakka. Pystyin jo keskiviikkona syömään hieman lounasta ja sen jälkeen sainkin kaikki ateriat syötyä ja pidettyä sisällä. Osastolla minulla meni kokoajan tipassa nesteitä, b-vitamiinia, vatsansuojalääkettä ja pahoinvointilääkettä. Näillä oli ilmeisesti apua minulle, koska oloni parani niin hyvin.
Sellainen hirveä alkuraskaus minulla taas kerran. Ja nyt voin vihdoin huokaista ja sanoa, että ihanaa kun se on ohi. Vielä kaiken lisäksi viimeistä kertaa ikinä. Sovimme nimittäin mieheni kanssa, että tämä raskaus on viimeinen, päättyy se sitten mihin lopputulokseen tahansa. En enää ikinä aio rääkätä itseäni hyperemeesillä.

Tiia

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Reaaliaikaiset kuulumiset

Pitkästä aikaa kuulumispostaus ja vielä oikeasti lähipäivien kuulumisista. Viime viikon keskiviikkona päiväkodin jälkeen Tobias oksensi kaaressa meidän eteisen matolle. Hän olikin pari päivää valittanut mahakipua, mutta muuten leikki ja oli ihan normaalisti.
Lapset on siis olleet siitä saakka kotona ja viime lauantaina molemmat lapset oli ihan terveitä, joten käytiin kaupoilla ja pitsallakin. Sunnuntaina oli sitten Liljahin vuoro, hän oksensi meidän sohvalle. Molemmilla lapsilla on siis ollut oikein kunnon vatsatauti ja pelkkä oksenteluhan ei ole siihen kuulunut, mutta en tätä aihetta avaa enempää...
Mies jäi alkuviikoksi kotiin hoitamaan lapsia ja itse menin töihin. Tobiaksella oli hammaslääkärikin maanantaina ja siellä kaikki oli kunnossa, paitsi edelleen pojalla on purennassa jotain häikkää ja saatiin lähete oikojalle. Eihän oikoja mitään tee maitohampaille, mutta hammashoitaja halusi laittaa lähetteen, että tuo asia otetaan esille sitten kun maitohampaat on vaihtuneet.
Koko tämä viikko on siis mennyt sairastaessa kotona, mies on myös ollut jo kohta viikon kipeä ja itse oksensin pari päivää viikolla. Tänään kävin pojan kanssa kahdestaan kaupoilla kun me ollaan jo terveinä. On muuten niin helppoa lähteä tuon esikoisen kanssa kaksin, hän on todella helppo ja kiltti silloin kun on yksin :) Syötiin myös lounas hesessä ja oli kyllä hyvää pitkästä aikaa.
Huomenna olisi tarkoitus palata kunnolla arkeen, ainakin vien molemmat lapset päiväkotiin, kunhan kunto ei enää huonone. Onhan he olleet kotona jo reilun viikon. Alkaa seinät kaatua päälle ihan meillä kaikilla.

Nyt oikein ihanaa sunnuntaita ! Yritän ensi viikolle saada raskausjuttuja tänne blogiin :)

Tiia

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Tobias 5v

Tobias täytti 13.2 jo viisi vuotta. Kuulumispostaus jäi kuitenkin pahoinvoinnin vuoksi tekemättä, joten tämä tulee nyt hieman myöhässä.

Synttärit meillä pidettiin lauantaina ennen oikeaa juhlapäivää. Paikalle tuli todella paljon sukulaisia ja Tobias sai ihania lahjoja. Mm kaikkea star warsiin liittyvää, legoja, vaatteita yms. Lisäksi herra sai yli 200€ rahaa, joka laitetaan säästöön.
Tarjottavat riitti hyvin ja kelpasi kaikille. Itsekin pystyin pari haukkua maistamaan sen kamalan pahoinvoinnin keskellä. Yritin koko juhlien ajan peitellä raskautta ja huonoa oloa ja onnistuinkin siinä. Tosin juhlat oli ihan liian rankat siinä olossa, mutta pakkohan pojan oli juhlat saada.
Neuvolassakin käytiin ja kaikki oli mallillaan. Ekalla käynnillä poika ei kuullut jotain kuulotestin ääntä, mutta viikon päästä mentiin uudestaan ja kaikki kuului loistavasti. Pituutta ja painoa oli tullut hieman vähemmän, mutta ei mitenkään huolestuttavasti. Kaikki tehtävät onnistui hyvin ja ainoa mikä pojalta ei vielä suju on r-kirjain. Saatiin lähete puheterapiaan ja aiotaan kyllä ehdottomasti mennä siellä käymään tässä keväällä.
Nyt Tobias odottaa kovin että pääsee syksyllä siirtymään päiväkodissa isompien (viskarien) ryhmään, hän kun on tämänhetkisen ryhmänsä vanhin.

Tiia

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Pieni suuri uutinen

Heippa pitkästä aikaa! Blogi on ollut hiljainen helmikuun alusta asti, joten olisi varmaan selityksen aika. Osa varmaan jo tietää syyn hiljaisuuteen, tai on sen ainakin arvannut.
Meidän perheeseen on tulossa syksyllä kolmas ja viimeinen vauva. Syyskuun lopulla meidän perhe on siis vihdoin täydellinen ja kokonainen. Tänään oli nt-ultra ja pienellä oli kaikki kunnossa. Tällä hetkellä viikkoja on kasassa 11+6.
Ja syy hiljaisuuteen oli siis taas hyperemeesi (vaikea raskauspahoinvointi). Olin neljä viikkoa syömättä ja painoa ehti lähtemään taas yli 10kg. Hieman oli siis haastetta selvitä ihan jo normaalista elämästä, joten blogiin asti en todellakaan päässyt.
Hyperemeesikin rauhoittui vasta kun jouduin ambulanssilla sairaalaan kovien vatsakipujen vuoksi. Vatsakivut oli ilmeisesti virtsakivistä johtuvia ja vauvalla oli onneksi kaikki hyvin. Pääsin päivystyksestä kuitenkin osastolle hoidettavaksi kuivumisen ja erittäin huonojen veriarvojen vuoksi. Sain paljon nesteitä, ravinteita, lääkkeitä ja vitamiineja tipassa ja ne näköjään auttoi. Pystyin nimittäin sairaalassa syömään ja viimeisimmästä oksentelusta on jo viikko aikaa! On ihan outo tunne, kun voi syödä ja jopa tehdä ruokaa.
Nyt täällä siis toivotaan että olo pysyisi hyvänä ja vauva matkassa mukana loppuun saakka. Postausta alkuraskaudesta on ainakin tulossa jossain vaiheessa ja seuraava neuvola on huhtikuun alussa, joten silloin viimeistään lisää raskausjuttuja.

Tiia
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...