keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Lasten kuuluu näkyä ja kuulua

Niinkuin otsikkokin jo sen kertoo, mielestäni lasten kuuluu näkyä ja kuulua ihan kaikkialla. Lapset kun ovat kuitenkin tulevaisuus ja heitä täällä pitäisi kunnioittaa ja lapsiperheitä tukea kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Paljon on ollut puhetta siitä, saako lapset olla vanhempien mukana esim. ravintoloissa ja myös syntyvyyden lasku on nyt kuuma puheenaihe. En yhtään ihmettele sitä, ettei lapsia synny, kun kaikkia lapsiperheiden etuuksia leikataan. Lisäksi lapsien läsnäolo häiritsee suurinta osaa ja suurin osa on myös sitä mieltä, ettei lapset saa näkyä eikä varsinkaan kuulua missään. Tällainen mielikuva itselläni ainakin on.
Me kyllä raahataan lapsia mukaan ihan kaikkialle, vauvasta asti. Käydään töissä, kaupoissa, ravintoloissa, pankissa, ihan kaikkialla. Tietysti vanhemmille on helpompaa asioida ilman lapsia, mutta sehän on jokaisen vanhemman oma päätös haluaako käydä asioilla yksin vai yhdessä.

Kun kuljetaan paljon kaikkialla niin lapsilla on myös säännöt miten missäkin käyttäydytään. Jos alkaa meidän vanhempien mielestä menemään yli, niin siihen puututaan. Minusta siis lapset saa todellakin kuulua ja näkyä ihan joka paikassa, kunhan vanhemmat opettavat lapsille kuinka käyttäydytään. Ymmärrän tietysti myös lasten vaiheet ja huonot päivät, joten pienet kiukutkin on enemmän kun ok.
Lasten ottaminen mukaan erilaisiin paikkoihin on hyvä juttu, ehkä suomalaisten lapsikielteisyys vähenee ja pikkuhiljaa poistuu jos me vanhemmat viedään niitä lapsia mukanamme kaikkialle. Lisäksi ihmisten pitää nähdä, ettei lasten saaminen lopeta omaa elämää. Lapset, niin vauvat kuin isommatkin, tulee osaksi vanhempien elämää. Heidän kanssa kaikkea pystyy jatkamaan niinkuin ennenkin, kunhan nyt ei baareissa notku 24/7. Tämän pitäisi myös näkyä julkisuudessa, jotta sitä syntyvyyttä saataisiin kasvuun.
Lapset on ihaninta maailmassa ja se pitäisi kaikkien huomioida. Älkää siis katsoko kieroon julkisilla paikoilla kiukuttelevia lapsia, olette itse olleet ihan samanlaisia. Jokainen meistä on ollut lapsi, annetaan siis lasten olla lapsia ihan kaikkialla, kaiken aikaa. Aikuisten esimerkeistä ne lapset oppii pikkuhiljaa kuinka käyttäydytään.

Mutta ei nyt silti niitä lapsia Linnanjuhliin viedä, eihän..? Lapsille voi järjestää sitten ihan oman juhlan, jossa he viihtyisivätkin :)

Tiia

sunnuntai 25. marraskuuta 2018

Vivian 2kk ja neuvola

Vivian on nyt 2kk ikäinen ja ehdittiin käymään neuvolassakin. Kaikki oli hyvin ja neiti kasvaa niinkuin kuuluukin. Pituutta oli nyt 59,1 cm ja painoa 5660 g. Päänympärys oli 38,7cm.
Neiti oppi 2kk päivänään jo kääntymään selältä vatsalleen. Lisäksi hän kohottaa päätään jo oikein hyvin vatsalla ollessaan ja menee kyynärnojaan, vai miksiköhän sitä sanotaankaan. Hän on kyllä todella jäntevä tapaus.
Muutenkin vauva-arki on oikein sujuvaa. Turhat kiukut on oikeastaan loistanut poissaolollaan ja neiti nukkuukin hyvin. Yhdet 8h unetkin on kerran nukuttu. Yleensä yöt menee kuitenkin kahdella syötöllä niin, että ensimmäinen unipätkä on 5-6h ja toinen sitten 3h. Loppuaamusta toinen saattaa nukkua sitten vielä tunnin verran. Alkupätkä nukutaan omassa sängyssä, loppuyö vieressä.
Ruokailut sujuu edelleen puoliksi tissillä ja puoliksi pullolla. Korviketta menee ehkä 300ml päivässä, en ole ikinä oikeastaan laskenut, annan tytön syödä niin paljon kun haluaa.

Vivian on myös alkanut juttelemaan ja hymyilemään oikein urakalla. Lisäksi oma kieli on ihan super ja sitä näytetään usein.
Vaatteissa käytetään 62 kokoa ja vaipoissa kokoa 3. Neiti kylpee kerran viikossa ja se on hauskaa! Ekoja nauruja vielä odotellaan, mutta eiköhän nekin jo pian kuulu.

Sellaiset kuulumiset tällä kertaa. Vivian on oikein ihana ja helppo vauva, vaikka osaa hän olla hankala ja äänekäskin. Ihanaa sunnuntaita !

Tiia

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Kastejuhla

Vivianin kastejuhlaa vietettiin tosiaan lauantaina. Kaste tapahtui kylämme kirkossa ja kahvitilaisuus järjestettiin sitten viereisessä seurakuntasalissa. Samoissa tiloissa oli myös Liljahin ristiäiset. Kummeiksi valikoitui hyvä ystäväni, isoveljeni sekä miehen isoveli.
Seurakuntatalolle saatiin avain jo perjantaina ja päästiin laittamaan tila melkein valmiiksi jo perjantai iltana. Lisäksi tarjottavat vietiin kaikki jo perjantaina paikanpäälle. Tarjolla meillä oli 2 eri voileipäkakkua, kasvispiirakkaa, karjalanpiirakoita ja munavoita, mokkapaloja, porkkanakakkua ja täytekakkua. Lisänä oli keksejä ja nameja. Juomina kahvi ja mehu.
Kaikki tarjottavat tilasin valmiina yhdestä pitopalvelusta, karjalanpiirakat ja munavoi oli lasten isomummin tekemiä. Itse ei siis tarvinnut tehdä mitään ja se oli kyllä paras vaihtoehto tässä elämäntilanteessa. Saatiin keskittyä ainoastaan juhlapaikan koristeluun ja valmisteluun, ei tarvinnut stressata sitä, että maistuuko tarjoilut.
Veljeni, eli Vivianin kummisetä piti juhlassa huolen, että tarjottavat riitti ja kaikkea oli kokoajan tarjolla. Tämä auttoi meitä vanhempia suunnattomasti, loppusiivouksetkin hoitui kivasti kummin avulla.
Juhla oli oikein onnistunut, kirkossa Vivian oli hieman kiukkuinen, mutta loppujuhla meni lähinnä eri syleissä nukkuen. Kaikki tarjottavat maistui ja reilusti jäi vielä ylikin. Kaiken lisäksi suuri osa kutsutuista pääsi paikalle, joka on tietysti aina mukavaa.
Löysin muuten Mustavalkoista-blogista ihanan idean siihen, miten vieraat saa viihtymään sen pienen hetken, kun pöytä katetaan valmiiksi. Nimittäin täytettävä Terveiseni vauvalle-paperi. Kopioin samat tekstit mitkä oli Emminkin tyttären ristiäisissä ja oli oikeasti ilo huomata kuinka moni vieras täytti omat terveiset Vivianille. Ollaan niistä kyllä todella iloisia ja kiitollisia, on tytön sitten kiva isona niitä lueskella.
Kaikinpuolin oli onnistuneet ja ihanat juhlat. Lisäksi Vivian sai tietysti hurjan määrän ihania lahjoja, joista ajattelin postata sitten toisella kertaa.

Tiia

lauantai 17. marraskuuta 2018

Hän sai nimekseen...

Me juhlimme parhaillaan tyttäremme kastejuhlaa, mutta paljastetaan neidin nimi jo täälläkin. Nimen valinta oli hieman haasteellista, vaikka se oli suunnilleen mietittynä jo ennen raskautta. Pieniä muutoksia nimi koki matkanvarrella, mutta lopulta saatiin tytölle ihana nimi.

Alkuun ensimmäinen ja kolmas nimi katsottiin kalenterista ja selaamalla erilaisia nimiä. Näihin ihastuimme ensinäkemältä. Toinen nimi tuli suvusta, mutta sen halusimme vaihtaa toiseen kun kesällä kävi ilmi, että veljenikin lapselle tuli toiseksi nimeksi sama nimi eli Helvi. Meillä oli toiseksi nimeksi myös vaihtoehtona Helmi, mutta sen tiputimme pois.

Täydellisen etunimen kilpailijaksi löysin erittäin vahvan vaihtoehdon, mutta lopulta mies sai valita kumpi nimi otetaan, joten hän valitsi sen mikä oltiin ensin valittu. Etunimeksi oli siis toisena vaihtoehtona Vienna ja rakastan tätä nimeä edelleen. Lisäksi itse pyörittelin päässä muun muassa Miljaa, Minkaa, Viannaa ja Emilietä. Kolmas nimi pysyi alusta asti muuttumattomana.

Meidän kolmas murunen on siis nimeltään...
Kuva: Sara Vares Photography

Vivian Hilda Eleonora

Hilda nimi tulee edelleen minun suvusta, hieman kauempaa vain. Hilda oli nimittäin mummoni mummo, eli aika pitkälle sukupuussa mentiin. Vivian ja Eleonora on vain erittäin kauniit nimet mihin ihastuttiin heti, niitä ei löydy tietääksemme suvuistamme.

Siinä ne on, meidän kolme rakkainta Tobias, Liljah ja Vivian.
Tiia
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...