Askeleita perheenä

perjantai 27. maaliskuuta 2020

1,5-vuotiaan kuulumiset

Hurjaa, että tämän vuoden aikana, kesän jälkeen, juhlitaan Vivianin 2-vuotissynttäreitä ! Aivan hullua ajatella, että meidän perheen vauva on jo 1,5-vuotias. Vaikka Vivianhan on kyllä jo niin iso tyttö. Hän osaa pukea hanskat käteen, huivin kaulaan ja pipon päähän, lisäksi hän puhuu jo oikein selvästi, kahden sanan lauseilla.
Meidän kuopus on kyllä kehittynyt hurjaa vauhtia verrattuna sisaruksiinsa. Vivian alkoi tämän vuoden alussa tuottamaan sanoja ihan hurjalla vauhdilla ja nyt hän puhuu jo kahden ja jopa kolmen sanan lauseilla ja meillä ei kotona hiljaisia hetkiä enää ole. Hän ymmärtää oikeastaan kaiken mitä hänelle puhutaan ja osaa myös vastata hienosti ainakin "joo" tai "ei". Lisäksi hän moikkaa päiväkodissa aina kavereitaan, esimerkiksi "moi Iida". Niin suloista kun tällainen meidän pieni kääpiö tuottaa ymmärrettävää puhetta.
Puheen kehityksen lisäksi myös motoriikka kehittyy kovaa vauhtia, neiti esimerkiksi potkii palloa ja juoksee. Lisäksi kiipeily on ihan parasta. On se vaan niin huimaa seurata näiden pienten ihmisten kehitystä. Uusia mittoja ei ole kun Vivian ei ole vielä päässyt neuvolaan, kun oli kipeänä. Mutta eiköhän piakkoin sinnekin päästä.
Vivian käyttää 80-92cm vaatteita, vähän valmistajasta riippuen. Vaipoissa ollaan vielä 5-koossa, mutta seuraavat paketit on jo ostettu isompana. Tuttia neiti syö edelleen lähinna unilla, mutta suurissa harmeissa tai kipeänä myös päivisin. Ja autossa tietysti on tutti, että kuski pystyy keskittymään ajamiseen eikä huutamiseen.
Vivian on meidän perheen pieni hurjapää ja hän on kietonut koko perheensä pikkusormensa ympärille. Hän on todella kovapäinen edelleen ja uskon että tämä oma vahva tahto tästä vaan lisääntyy. Meillä kutsutaan neitiä välillä leikkimielisesti demoniksi, hän kun keksii kaikkia ihmeellisiä jekkuja.
Hän on oikein kiltti toisia lapsia kohtaan ja tykkää kaikista. Hän leikkii mielellään sisarustensa kanssa. Lempileluja on duplot, autot, eläimet ja soivat lelut. Vivian rakastaa myös kirjoja, hän selaa niitä itse ja haluaa että hänelle luetaan niitä useita päivässä.

Sellainen on meidän 1,5-vuotias neiti. Kerron neuvolakuulumiset sitten kun sinne päästään.

Tiia


sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

My Little Pony-synttärit suunnitteilla

Meidän keskimmäinen täyttää pian 4-vuotta ja hänen synttärit järjestetään poniteemalla, tytön toiveiden mukaan. Meidän juhlasuunnitelmat on hieman muuttuneet vallitsevan tilanteen vuoksi, eli läheskään kaikki ei tule paikalle ja pienessä nuhassa/yskässä meille ei myöskään voi tulla.
Emme voineet koko juhlia siirtää, koska tyttö on niitä niin odottanut, mutta juhlitaan pienellä porukalla ja vietetään toiset juhlat sitten kesällä, jos tilanne rauhoittuu. Nyt kuitenkin koristeisiin ja suunnitelmiin.
Tilasin taas Synttärikuninkaasta kaikki juhlatarvikkeet. Kakku ja kuppikakut meille tulee taas leipomosta ja voileipäkakku lasten isomummilta, itse teen sitten parsakaalipiirakan ja ehkä nakkipiiloja. Karkkeja ja keksejä tulee tietty myös, mutta muuten mennään vähän suppeammalla valikoimalla kun ei voi tietää tarkkaa osallistujamäärää. Leipomotilaustakin jo pienensin, ettei meille jää kokonaista kakkua pakkaseen.

Lahjaksi tyttö on toivonut prinsessoja ja poneja, tietysti. Meiltä vanhemmilta hän tulee saamaan kaksi barbieta ja isojen petivaatteet, niitä hän on kinunnut jo aika kauan.
Meillä on nyt lautasia, mukeja,servettejä ja lusikoita ihan liikaa, mutta säästetään ne sitten juhliin nro. 2. Oletteko te joutuneet siirtämään tai perumaan jotain hauskoja juttuja nyt koronan vuoksi?

Tiia

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Normaali arki jatkuu

Voihan korona... Vaikka korona on todellinen ja vakava asia, niin alkaa silti tulemaan uutisoinnit jo korvista ulos. Ja hieman myös jo ärsyttää, että kauan tämä kaikki kestää, kuukauden vai vuoden..?
Meidän perhe jatkaa ihan normaalia arkea, tosin ei liikuta töiden ja päikyn lisäksi kun ruokakaupassa. Meidän perheelle on välttämättömyys tehdä töitä niin kauan kun niitä vaan on. Koko talous romahtaisi, jos ei yhtäkkiä enää olisi töitä. Helppoa se olisi jos tuet ja palkka juoksisi vaikka istuisi kotona, mutta meidän perheessä näin ei ole. Työt on tehtävä, jos haluaa perheensä elättää ja asuntolainan maksaa, ja ylipäänsä pitää oman asuntonsa.
Me emme muutenkaan ole hysteerisiä tämän asian suhteen, eletään päivä kerrallaan ja pestään vieläkin enemmän käsiä ja jäädään kipeinä kotiin. En jotenkin voi uskoa, että koko Suomi voisi edes mennä kiinni, yhteiskunnan pyörittämiseen tarvitaan kuitenkin aika paljon muitakin ihmisiä kun vain sairaanhoitajat ja kaupan myyjät. Voisiko vaikka aikaa siirtää suoraan kesäkuulle, niin elämä olisi helpompaa :)
Meillä lapset siis jatkaa päiväkodissa, kunhan heidän yskä ja nuhaisuus hellittää. Normaali arki jatkuu täällä koronasta huolimatta. Onko teidän arkeen tullut muutoksia koronan vuoksi?

Tiia

tiistai 10. maaliskuuta 2020

Aurallinen migreeni

Blogi ja instagram on ollut aika hiljaisia viime aikoina. Ja oikeastaan koko puhelimen/tietokoneen käyttö muuhun kun työhöni on ollut minun kohdalla vähäistä. Tähän syynä on ollut pahat migreenikohtakset. Viime viikko meni oikeastaan kokonaan migreenin kanssa kamppaillessa, kun kahden päivän kohtauksen jälkeen oli yksi hyvä päivä ja migreeni saapui uudelleen kylään.
Minulla on siis ollut aurallinen migreeni jo ala-asteelta saakka, mutta en ole ikinä käyttänyt siihen kun perus särkylääkkeitä, enkä yleensä edes niitä, koska ne ei auta mihinkään. Olen siis vain kärsinyt kohtaukset, koska en pysty kunnolla nielemään tabletteja ja pelkään jatkuvaa lääkitystä, koska en muistaisi tabletteja ottaa kuitenkaan.
Nyt en enää aio vain kärsiä, koska elämä vaikeutuu kohtausten vuoksi aika paljon. Lasten kuskaaminen, työmatkat, päätetyö, lasten hoitaminen ja normaali kodinhoito on kohtauksen vuoksi lähes mahdotonta. Niinpä varasin itselleni Mehiläiseen neurologille ajan, katsotaan jos saisin kunnolliset ja toimivat lääkkeet vihdoin käyttööni. Kuukauden päästä selviää sitten enemmän, palaan varmasti aiheeseen vielä uudelleen täällä blogissa.
Uskon, että pystyn lääkkeetkin jotenkin ottamaan kun on omasta hyvinvoinnista kyse. Ja kyllähän sitten puhelimen muistutukset toimii, jos jatkuvan lääkityksen saan. Itselleni pahinta migreenissä on ehdottomasti aurat, koska näkeminen on vaan niin tärkeää ja se aika kun ei näe kunnolla on hirveää. Lisäksi välillä kohtauksiin kuuluu käsien puutuminen, puheen tuottamisen ongelmat ja oksentelu, jotka nekin on hirveitä. Näiden kaikkien lisäksi ihan se kahden päivän päänsärkykin on todella rasittavaa kun mitään ei pysty tekemään ilman kipuja.
Minun kohdalla ei ole vieläkään 20 vuoden aikana löytynyt mitään yhtä syytä, mistä kohtaukset johtuvat. Eniten itse epäilen kirkkaita ja välkkyviä valoja (varsinkin aurinko) ja stressiä. Suklaata epäilin yhdessä vaiheessa ja olin kauan sitä ilman, mutta se ei auttanut.

Toivotaan, että nämä tästä helpottaa ja että kallis lääkärikäynti kannattaa. Kertokaa ihmeessä kommentteihin, jos teillä on samasta kokemuksia.

Tiia
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...